Dojon perustaminen vol 1.

Mitä kaikkea tarvitaan – siis konkreettisesti, unohdetaan nyt raha, paperityöt, perhe-elämän hylkääminen ja muut tylsät itsestäänselvyydet – jotta saadaan siistit, mukavat ja tarkoituksenmukaiset treenitilat vanhaan teollisuuskiinteistöön?

Ensinnäkin tarvitaan tietysti visio: Millaisella dojolla itse haluaisin treenata (tai no; tällaiselle vähän vakavammin koukkuun jääneelle riittää treenikaveri ja mikä tahansa tila, marginaalisesti pehmustettu lattia ja lämmitys on kaikki plussaa)? Tilava tatami, riittävä huonekorkeus asetekniikoihin. Valoisa, siisti, saavutettavissa. Tila, missä voi treenien jälkeen istua juttelemassa ja ehkä kahvinkeitin – tai entä jos lähellä olisi kahvila, josta saa näppärästi kupin kahvia tai kylmän juoman? Alkaa kuulostaa aika hyvältä 🙂

Kuvassa Saku dojo Japanissa, vietin siellä toukokuussa kolme viikkoa opettajani Kaname Arigan opissa – aivan tuollaiseen lopputulokseen emme edes pyri – puutarhaan aukeavat koko seinän kokoiset lasiovet eivät tunnu Suomen tammikuussa tavoiteltavalta arvolta.

Takaisin kylmään realismiin.

Ensin piti löytää tila – sijainniltaan riittävän hyvä, kustannuksiltaan siedettävän rajoissa, tilat muokattavissa sopivaksi. Hervannasta löytyikin kiinteistö, joka istuu spekseihin, joten ei muuta kuin remonttia suunnittelemaan.

Karu varastohalli on itseasiassa aika ihanteellinen dojon alku: Tila on selkeä, huonekorkeus vähintään riittävä ja lisäksi tilat ovat katutasossa, mikä mahdollistaa esteettömän pääsyn myös apuvälineitä käyttäville.

Mutta matka pölyisestä varastohallista valoisaksi dojoksi on pitkähkö. Se vaatii muun muassa: Betolux pohjustetta 38l, Betoluxia 35l, seiniin otepohjamaalia n. 30 l ja lateksia 85l. Ja työtunteja n. 160 eli runsaat 4 täyttä työviikkoa.

Nyt vaan sovittelemaan niitä työtunteja kalenteriin treenien, aikidoleirien, mahdollisen oman elämän – ja ansiotyön oheen, niin kyllä tästä hyvä tulee!

-Sarita