Avainsana: etiketti

Mitä on budo? Aikido on budolaji, mutta mitä tarkoittaa budolaji. En ole selvittänyt budo sanan alkuperää ja historiaa tarkasti, vaan oma käsitys on muovautunut harjoitteluvuosien varrelle. BU viittaa taisteluun, kamppailuun tai soturiin. Esim BUshin, soturin mieli. Do taas viittaa tiehen, eli kehittymiseen. On Do lajeja ja Jutsu lajeja. Jutsu tarkoittaa tekniikkaa, eli lajissa korostetaan käytännöllisyyttä, kun taas Do lajeissa korostetaan harjoittelun merkityksellisyyttä.

Aikido on epämääräinen laji. Meillä ei ole tiettyä yhteistä päämäärää mihin harjoittelu tähtää. Meillä ei ole kilpailua mikä määrittelisi lajia. Meillä on kasa yleisiä tekniikoita, mitä harjoitellaan, mutta lajin perustajan mukaan aikidossa ei ole tekniikoita. Suorien käytännön applikaatioiden puute pakottaa miettimään syitä harjoittelulle. Haemme syiksi usein välinearvoja. Kovemmissa kamppailulajeissa saatetaan perustella harjoittelua itsepuolustustaidoilla. (Myös aikidokat perustelavat harjoittelua itsepuolustuksella) Kunnon kohotus ja fyysinen aktiivisuus on myös usein kuultu perustelu. Aikidon kohdalla perusteluna on usein myös ihmisenäkasvu, mitä se kenellekkin tarkoittaakaan. Monet taitavat aikidokat ovat kuitenkin melko vaikeita ihmisiä.

Kilpalajeissa on selkeä päämäärä, jolloin kilpailuorientoituneen harrastajan ei tarvitse pohtia syitä harjoitteluun. Kilpailu on kuitenkin lähtökohtaisesti täysin turhaa, joten ehkä kilpalajit ovat lähtökohtaisesti vielä enemmän budoa kuin ”oikeat budojalit”. Kilpailuihin valmistautuminen kasvattaa luonnetta, opettaa itsekuria pakottaa itsehillintään. Jos näitä ei löydy, ei ole toivoa saavuttaa merkittävää kilpailumenestystä. Kilpailijan ei tarvitse pohtia toimiiko tekniikka nakkikioskilla, koska kilpailija ei voi syödä roskaruokaa humalassa keskellä yötä. Kilpauran päätyttyä kilpailijat on pakotettu löytämään uusi motivaatio jostain muusta, mikä myös ohjaa henkiseen kasvuun.

Harjoitusten aikana toisen lajin nuoret harjoittelijat kävelivät harjoitus salin poikki kun opettaja oli näyttämässä tekniikkaa. Osa käveli opettajan ja shomenin (salin keskustan) välistä. Osaa säntilliset aikidokat ehtivät opastaa. Monet olivat äimistyneitä, että tälläinen etiketti virhe voi tapahtua. ”Selkeästi laji on vieraantunut budosta” sanoi yksi harjoittelija harjoitusten jälkeen.

Yllä oleva tapahtumakuvaus antaa ymmärtää, että budoon kuuluu myös etiketin noudattaminen. Koska mitään rakennetta ei ole, voi tapojen ja etiketin noudattamisesta tulla harjoittelijoille koossa pitävä rakenne. Aikidossa etiketti on tärkeä, mutta Japanilaisessa kulttuurissa etiketti on muutenkin huomattavasti tärkeämpi kuin mitä me olemme Suomessa tottuneet. Myös Suomessa harjoiteltavassa aikidossa noudatetaan Japanilaisia tapoja. Osa Suomalaisista harrastajista ovat ulkoisesti Japanilaisempia kuin Japanilaiset. Tiukka etiketin noudattaminen viestii itsehillintää ja luonteen lujuutta ja muita hyveitä. Näitä noudattamalla aikidokasta tulee parempi ihminen. Ei parempi verrattaessa muihin, vaan aikaisempaan versioon omasta itsestä.

Budo viittaa selkeästi Japanilaiseen samuraikulttuuriin. Toisenlaiseen kulttuuriin kasvaneelle, budo on äärimmäisen haastava konsepti. Meidän omat tavat ja käyttäytymissäännöt sekoittuvat budo perinteeseen. Jotkut tavat jäävät elämään pitkäksi aikaa vaikka tapojen alkuperästä ja tarkoituksesta ei enää ole mitään tietoa. Mielenkiintoinen esimerkki lajikulttuurin kehittymisestä on Brasilian Ju-Jitsu, jossa perinteinen Japanilainen ju-jitsu on sekoittunut brasilialaiseen kulttuuriin. BJJ:stä on vuosien saatossa on muodostunut täysin omanlainen lajikulttuuri omine käyttäytymisnormistoineen. Aikidossa pidetään tiukasti kiinni Japanilaisista tavoista, mutta uskon, että myös meillä erikoisimmat tavat alkavat hiljalleen väistyä.

Osa uskonnollisista ihmisistä kokee aikidoon liittyvät kumarrukset ongelmallisiksi. Hakama on epäkäytännöllinen ja vaarallinen urheiluvaruste. Voimakkaasti hierarkisessa systeemissä auktoriteettiaseman väärinkäyttö on aina vaarana. Epämääräiset tapakulttuurista muodostuneet etenemis kriteerit aiheuttavat konflikteja. Kuitenkin yhteiset tavat ovat tärkeitä ihan tavallisen harjoitustilaisuuden läpivientiin. On selkeää aloittaa ja lopettaa harjoitus samalla tavalla. On tärkeää viestiä kunnioitusta harjoitusparia kohtaan. Tapasäännöt sujuvoittavat harjoitusparien muodostamista ja tehostavat roolien vaihtoa. Tälläiset säännöt muodostuvat väistämättä jokaiseen lajiin. Mielestäni olisi kuitenki tervettä suhtautua tapoihin kriittisesti ja yrittää tunnistaa ja kitkeä turhat ja joskus jopa vahingolliset rituaalit pois laji kulttuurista. Vaikka budo on japanilainen termi, voi budon ajatusta ilmentää meille tutummilla rituaaleilla ja tavoilla. Aikidoon kuitenkin kuuluu Japanilaiset tavat, eikä näitä voi lajista karsia pois.

Minulle aikidon lajikulttuuri ja oma kulttuuri aiheuttaa ristiriidan, minkä takia en enää koe harrastavani aikidoa. Harjoittelen silti samoja asioita kuin aikidoa harjoitellessani ja toistaiseksi paras paikka harjoitella näitä asioita on aikidoharjoituksissa. Luonnollisesti aikidoharjoituksissa noudatan (ja opetan) lajin etikettiä ja tapoja, mutta en koe näitä itselle tärkeäksi.