Aikido Unlimited

Avainsana: ego

  • Rohkeus

    Dojon perustaminen on ollut oma haave pitkään. Käytännössä sen perustaminen on kuitenkin tuntunut mahdottomalta.

    Matti Joensuun leiri

    Miksi minä sitä dojoa perustaisin. On paljon taitavampia aikidon harrastajia, joiden oppiin kannattaa mennä mieluummin. Ihan täältä kotikaupungistakin löytyy taitavampia. Mitä nekin ajattelisi, jos minä laittaisin oman kamppailusalin pystyyn. Enhän minä ole harjoitellut vielä kuin 14 vuotta.

    Mitä annettavaa minulla on, kun jokaiselta leiriltä tulee aina uusia mielenkiintoisia ideoita omaan tekemiseen lisäksi. Oma tekeminen on vielä niin pahasti kehitysvaiheessa, että eihän näillä taidoilla voi alkaa muille kertoa mitä tehdä.

    Eikö löytyisi jotain parempaa esiintyjää vetämään uusia harrastajia lajin pariin. Miksi tällaisen heikon tarinankertojan kannattaisi alkaa julkaisemaan podcastia?

    Aina on löytynyt paljon syitä sille, miksi tämäkin haave on aina jäänyt toteuttamatta. Tässä ideassa on paljon asioita miksi kukaan järkevä ei tätä lähtisi toteuttamaan.

    Ariga sensei ja Mikko, morotedori
    Mikko ja Ariga sensei, Oslo kesäkuu 2024

    Viime syksynä aloimme Saritan kanssa juttelemaan enemmän aikidosta. Alkuun ei kovin vakavasti ja enemmän teoreettisella tasolla. Tietyt ajatuskuviot alkoivat toistumaan ja aloin uskaltamaan kertoa haaveestani perustaa oma aikidosali. Sarita osti ajatukseni.

    Nyt ollaan lyhyessä ajassa tehty paljon asioita ja viety ideaa eteenpäin. Vaikka ollaan tehty paljon töitä ja konkreettisia asioita, silti etenkin ennen idean julkituomista minulla oli suuri sisäinen pelko siitä miten ihmiset ottaa idean vastaan. Kokeeko muut paikalliset harrastajat uuden toimijan yhteisöä rikkovana vai ymmärtävätkö he mitä yritämme tehdä?

    Mitä omat aikidoauktoriteetit ajattelee? Joudunko selittelemään miksi en ole heitä ottanut mukaan ideoimaan? Tulenko hylätyksi?

    Miten muut aikidokaverit suhtautuu tilanteeseen. Kuinka paljon joutuu selittelemään. Kuvitteleekohan ne, että nyt yritetään nousta sensei luokkaan. Joudunko hyväntahtoisen naljailun kohteeksi.

    Kiitos kaikille, jotka olette todistaneet omat pelkoni typeriksi. Kiitos Sarita, että olet uskonut tähän.

  • Taistelu

    Tänään leirillä Vaasassa Tommi Tuomala sanoi minun olevan hankala uke (uke = tekniikan vastaanottaja / hyökkääjä) ja se aiheuttaa suoritus paineita. Itse koen vastaavia tuntemuksia kun uke on hitaasti tai vähän liikkuva. En osaa adaptoitua uken rytmiin ja liikelaajuuteen. Puuttuu rohkeutta kuunnella ukea. Tekniikasta puutuu aiki.

    Aikido harjoitukset pitäisi olla tilanne, missä pääsee kokeilemaan ja epäonnistumaan. Ainakin lähtökohtaisesti olemme harjoittelemassa ja kokeilemassa uutta yhteisymmärryksessä kukin omilla ehdoillaan. Epäonnistuminen on väistämätöntä, silti haluamme vain onnistua. Mieli luo hirveän kilpailutilanteen. Minun täytyy onnistua, koska… Niin miksi?

    Peilaamme itseämme muihin ja luomme itselle mitta-asteikkoa. Mietimme mihin omat kyvyt asettuvat ja millä tasolla omat taidot ovat muihin verrattuna. Kaikilla on päässään oma uniikki mitta-asteikko, jota muut eivät pääse tutkimaan. Samaisella asteikolle he määrittelevät myös oman paikkansa. Mitä arvoa toisten mittatikulla on sinulle? Vain sinä itse luot paineita itsellesi. Luot itsellesi odotuksia, joihin haluat vastata. Taistelemme omaa mieltämme vastaan. Halu nousta omalla mitta-asteikolla ja halu nousta toisten asteikolla. Tulee suorituspaineita, epäonnistumisen pelkoa ja näyttämisen halua. Kaikki asioita, jotka eivät pitäisi olla mielessä harjoituksissa. Kuitenkin luomme itsellemme suorituspaineita, mitkä vaikeuttavat harjoittelua ja oppimista.

    Masagatsu agatsu. Todellinen voitto on voitto itsestä. Olisiko se voitto itsetä, kun pystyy antautumaan harjoitukselle ja pääsemään ylitse oman egon asettamista odotuksista. Loppuuko oppimisen halu, kun ei enää tarvitse päästä jollekkin mielen asettamalle kuvitteelliselle tasolle? Tasolle, mitä ei ole olemassa kuin omassa mielessä? Yleensä harjoitusten lopussa mieli on vapaa odotuksista, mikä on aivan mahtavan voimaannuttava tunne. Mieli on vapautunut epäonnistumisen pelostaja näyttämisen halusta. Jäljellä on vain puhdas innostus kokeilla, rentoutua ja oppia. Tälläaisten harjoitusten jälkeen ei  oikein malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.